Mitä Ovat Sotilaalliset Siirtokunnat

Sisällysluettelo:

Mitä Ovat Sotilaalliset Siirtokunnat
Mitä Ovat Sotilaalliset Siirtokunnat

Video: Mitä Ovat Sotilaalliset Siirtokunnat

Video: Mitä Ovat Sotilaalliset Siirtokunnat
Video: Kuvamateriaalia kauhistuttavasta maailmanlopusta Venäjällä! Hurrikaani syöksyi Krimin pimeyteen 2024, Huhtikuu
Anonim

Sotilaallisia siirtokuntia oli Venäjällä 1800-luvun alkupuoliskolla. Heitä pidetään kreivi Arakcheevin aivopoikana. Tämä oli erityinen tapa järjestää armeija, kun armeijan oli yhdistettävä armeijan palvelu maatalouteen ja muuhun tuottavaan työhön.

Mitä ovat sotilaalliset siirtokunnat
Mitä ovat sotilaalliset siirtokunnat

Ohjeet

Vaihe 1

Aleksanteri I: n hallituskauden puoliväliin mennessä Venäjän armeija oli uudistettava. Armeijan muodostaminen rekrytointisarjojen perusteella on vanhentunut. Samaan aikaan valtiovarainministeriö ei voinut lisätä varoja vuokrattuihin yksiköihin. Keisari tarvitsi sotilaita, jotka tunsivat sodan taidot ja jotka voitaisiin nopeasti koota oikeaan aikaan. Mutta rauhan aikana näiden sotilaiden täytyi huolehtia itsestään. Tämä oli sotilaallisen ratkaisujärjestelmän pääidea. Oletettiin, että olisi olemassa vapaita varoja, joita voitaisiin käyttää talonpoikien vapauttamiseen vahingoittamatta vuokranantajien etuja.

Vaihe 2

Ensimmäisenä ilmestyi siirtokunta Mogilevin maakunnassa, jossa Jeletskin muskettirykmentti oli. Paikallisen väestön oli vapautettava kotinsa armeijalle ja muutettava muihin maakuntiin, lähinnä maan eteläosaan. Mutta ideaa ei toteutettu. Siirtokunnan luominen alkoi vuonna 1810, ja kaksi vuotta myöhemmin sota Napoleonin kanssa alkoi.

Vaihe 3

Aktiivinen armeijan siirtokuntien luominen alkoi vasta vuonna 1825, Nikolai I: n hallituskaudella. Siirtokunnat ilmestyivät paikoissa, joissa sotilasyksiköitä sijoitettiin pysyvästi, pääasiassa valtion maille. Jalkaväkiyksiköt sijaitsivat maan pohjois- ja länsipuolella, ratsuväen yksiköt eteläisissä maakunnissa.

Vaihe 4

Uuden organisaatiojärjestelmän etuna oli, että alemmat armeijan joukot voisivat elää perheidensä kanssa, opettaa lapsia kouluissa, jotka olivat avoimia tätä varten, ja opiskella sotatieteitä. Naimattomat sotilaat saivat mennä naimisiin talonpoikaisnaisten kanssa valtiovarainministeriön omistamista tiloista, kun taas valtio myönsi melko suuren määrän talouden perustamiseen. Siirtokuntien rajoissa ei saa olla yksityistä omaisuutta. Maat ostettiin vuokranantajilta.

Vaihe 5

Sotilaallisten siirtokuntien järjestelmällä oli selkeä rakenne. Ylipäällikkö oli kreivi A. Arakcheev. Hänen alaisuuteensa luotiin armeijan siirtokuntien päämaja ja perustettiin talouskomitea talouden hallintaa varten. Maalla divisioonan päämaja oli vastuussa armeijan siirtokunnista. Itse ratkaisu koostui useista kymmenistä samanlaisista taloista. Talot sijoitettiin yhdelle riville. Jokaisessa talossa asui neljä perhettä. Kaksi perhettä asui puolessa talosta, heillä oli yhteinen kotitalous. Virkamiehen perhe asui puolessa talosta. Asunnossa oli aukio, jossa oli kappeli, koulu sotilaiden lapsille (kantonistit), vartiohuoneet ja vartijat. Myös palokunta sijaitsi siellä. Työpajat sijaitsivat aukion lähellä. Ainoan kadun vastakkaisella puolella oli bulevardi, jota vain käytiin. Talojen lähellä oli ulkorakennuksia.

Vaihe 6

Elämä armeijan siirtokunnissa oli tiukasti säännelty. Jopa kotitaloustavaroita säänneltiin säännöillä. Pienimmästä rikkomuksesta rangaistiin fyysisellä rangaistuksella. Kyläläiset olivat jatkuvasti esimiehensä valvonnassa, myös työn ja levon aikana. Sotilaan palvelu oli vaikeaa paitsi myös upseerin. Virkamiehiltä vaadittiin paitsi armeijan tietämystä myös kykyä hallita maataloutta.

Vaihe 7

Armeijan siirtokunnissa mellakat puhkesivat useita kertoja. Tämä armeijan järjestömuoto osoittautui tehottomaksi, mikä ilmeni viime vuosisadan puolivälissä. JOO. Stolypin, joka tarkasti eteläiset maakunnat heti Krimin sodan jälkeen, ilmoitti, että siirtokuntien talous oli täysin romahtanut. Arvosteli armeijaa jälleenrakentavia siirtokuntia ja armeijaa.

Suositeltava: